Jokaisen esitettyä mielipiteensä, todettiin yhteisesti, että perinteeksi muodostunut pysähdys kirkkomaalla olisi tänäkin vuonna paikallaan. Järkisyyksi muotoiltiin, tätä keskimääräistä mielipidettä tukemaan, että ”koska joka tapauksessa ennen meren ylitystä piti syödä, sen saattoi hyvin tehdä pysähdyksen yhteydessä”.
Muotoilu ei tietenkään täysin tyydyttänyt muita kuin niitä, joilla oikeastikin oli vain nälkä ja jotka – toisten kertoman mukaan – eivät yleensäkään olleet kiinnostuneet muusta kuin siitä, että saisivat syödäkseen. Hieman happamana päätökseen tyytyivät ne, joiden mielestä ainoa kelpo syy – ja enemmän kuin järkisyy – pysähdykselle, oli kunnioittaa Hyvän tuulen tuojaa. Yhtä lailla happamana olivat ne, joita harmitti, että vastoin oikeita järkisyitä, pysähdyspaikka oli juuri kirkkomaata siksi, että jotkut toivoivat sen tuovan siunauksen matkan vaaroja vastaan.
Koska kukaan ei kuitenkaan rohjennut lentää etelään yksinään, päätettiin tänäkin vuonna pysähtyä kirkkomaan taukopaikalle, hieman happamana, vähän nälkäisenä ja tietysti keskimäärin tyytyväisinä kuitenkin.
